Omat äänet

Mikä on tämä tunne
Puristaa kuin jäänyrkki
Pelottavaa ahdistusta
En pysty liikkumaan

Oma epävarmuus päässäni pesii
Kuiskailee hiljaa
Mitä jos näin
Mitäpä jos nyt näin

Yritän kaiken kuurouttaa
Itseni hajauttaa
Päiviin väheneviin takertua
Viimeisiin oljinkorsiin ennen lähtöä

Vaikka minkä tekisin
En pysty rauhoittumaan
Istun hiljaa vapisten
Oman pääni heikkouden takia

Miksi mietin näitä
Miksi keksin nämä
Miksi vain tyhjänä päässäni kaikuu
Miksi en itseeni vain luota

Miksi helvetissä mieleni minut rappeuttaa

Tyhjää lyövä

Näytön tuttu valo ainoastaan
Miehen kasvoja valaisee
Höyryä mustasta puikosta
Imee korvikkeena tärkeänä

Päivän taas nukkui pois
Illan vaan eli hän
Väsyneenä ei edes sänkyyn mene
Vaan istuu turtuneena turhana

Silmissä vain tyhjyys puhaltaa
Mieli tyhjää lyö
Kaipuus rinnassa vain takoo
Luoden jotenkin mieheen eloa

Turtunut jotenkin mies on
Alistunut odotuksen paineeseen
Odottaen vain päivää tulevaa
Aikaa jolloin vain hymyillä

Ainakin jonkin aikaa

Blogin hiljasuudesta

Morjesta.

En tiedä oletteko ihmetelleet vai ette, miksi ei ole runoja tullut. Tähän on hyvin yksinkertainen vastaus: ei ole ollut inspiraatiota kirjoittaa. Ei ole tullut tunnetta "Nyt tulee tekstiä" tai flow tila ei ole iskenyt päälle. Ei se paska pakottamalla tule niinhän sitä sanotaan.

Kumminkin, ajattelin kirjoittaa tälläisen selvityksen, koska hyvä ystäväni kysäisi asiasta kun ei ole runoja kuulunut. Kuten saatatte huomata blogin historiasta runojen määrän, niitä tuli alussa paljon ja tahti on pudonnut sitä mukaa. Aluksi kirjoittelin aikalailla mitä sylki suuhun tuo tyylillä ja nyt sitten hion niitä paremmin ja keskityn enemmän.

Kun aloin kirjoittamaan runoja kirjoitin niitä sen takia, koska olin masentenut/ahdistunut. Oli pakko purkaa tunteet sanoiksi. Nyt tässä viimeisen parin kuukauden aikana on tapahtunut asioita, joiden takia olen ollut erittäin onnellinen.

Jatkossa runoja tulee sitä mukaan kun on tullakseen. En tiedä muuttuvatko ne positiivisiksi vai pysyvätkö apaattisina tai synkempinä. Puran vain ajatuksiani tähän blogiin ja se helpottaa oloa. En tiedä tykkäättekö niistä vai ette mutta eniveis, lukekaa pois ja palautetta saa antaa niin paljon kuin haluaa. Voi haukkua pystyykin jos siltä tuntuu.

Terveisin Herrasmiessikailija.

Kylmät kädet

Hiutaleita taivaalta
Hiljaa leijailee
Rauhassa tasaisesti
Maahan kuolemaan sulamaan

Isoon kuuseen katse jähmettyy
Vihreään ja tuuheaan
Miettien niitä näitä
Tupakkaa hiljaa imien

Kädet ilmassa kylmenee
Taskuun pistäen
Ei tunne lämpöä hohkavaa
Ei toisen kosketusta kaipaavaa

Mielessä pyörii kaipuun pyöre
Muistot rakkaat silmissä vilisten
Joutuu odottamaan vaan
Ajan kulua pitkää

Kylmät kädet taskussaan

Pois heitetty

Aamun kohmelossa
Mies herää päätään pitäen
Taas siihen sattuu
Lauantai aamuna tuttuun särkyyn

Huomaa viestin tulleen
Sitä lukien kylmä koura raapaisee
Menneisyyden kylmäpuhuri kasvoja vasten
Mitä minusta nyt halutaan

Ahdistuksen pyörteeseen joutuen
Päätä sekoittaa kysymysten herätessä
Mitä tämä tarkoittaa
Mitä hän minusta haluaa

Kun puhelin soi
Nopeasti siihen vastaa mies
Kuuntelee asian
Huokaisten puhelun lopettaa

Miettii silti pitkään iltaan
Jokin silti vaivaa
Pienessä korurasiassa
Muistoja hopeisia

Esiin kaivaa sormuksen ja riipuksen
Ulos sateeseen ystävänsä kanssa kävelee
Kertoo molempien tarinan hänelle
Nakaten samalla muistonsa hukkaan

Ei tule koskaan niitä näkemään
Tukien kävelee pois pellolta
Ystäväänsä nojaten
Tuntee samalla painon sydämmellä

Putoavan pois sateiseen yöhön

Harmaa maa

Autolla mies ajelee
Pienen kylän keskustaa
Matkalla pieneen kotiinsa
Maalaamattomaan

Huomaa harmaita naamoja
Ei ilon iloja
Eikä surun murhetta
Vain ratin takana ilmeettömiä päitä

Harmaata asfalttia rullailen
Sitä joka suuntaan näkien
Ei pilkahduksia tiessä
Vain kissan raatoja

Lehtiä taivaalta sataa
Puista kuoleita kappaleita
Kylmä viima ruoskii ulkona
Tunnen talven kylmän sielun tulevan

Kaiken hukuttavan valkoiseen viattomaan
Samalla pettävään lumeen
Masennuksen kirkkaaseen naamioon
Värittömään maisemaan

Mies silti yrittää hymyillä

Taivaan kyyneleitä

Mies tuimana portaallaan
Yskii tuskissaan
Ohimenevää se vain on
Itselleen toistaa

Kaipaa seuraa itselleen
Yhden tietyn vain rinnalleen
Tunteensa antanut hälle vain
Itsestään kaiken heittänyt

Taivaalta pisara putoaa
Täysin tyyneltä ja kirkkaalta
Kaipauksen kyyneleitä
Mies siihen uskoo

Vaikkei itse itke
Sisällään itkee vain
Odottaen kaipuussaan
Päivää tulevaa

Samalla itkien yksin tuskissaan

Tähdet

Yö kaunis taas
Sysimustan kauneutensa
Miehelle suo
Kirkkaitten tähtiensä loistossa

Kuvitellen taivaan salat
Kauneuden loiston
Matkan pitkän lentäen
Kauneuden saloissa

Punainen hehku pimeän talon edessä
Mies miettii omaa tähteään
Joka paistaa hänelle aina
Läpi päivänkin

Matkankin kuvittelee mielessään
Maisemat mielen ohi vain lipuen
Näkee jo hänet edessään
Kuullen äänen pehmeän korvissaan

Kalenteria taas vilkaisten
Päivät monet jo ohi menneet
Ei matkaa ole kuin vain hetki
Eikä edes pitkältä tunnu

Pian odotuksen aika on ohi

Kuiskaukset pimeässä

Mies vilkkaassa keskustassa odotti
Rauhallisena ja tyynenä
Katsellen ihmisten menoa
Rauhallinen usva silmissään

Kelloa katsoo tasaisesti
Kohta hän tulee
Aivan varmasti
Silloin jo puhelin soi

Aikansa toisia vielä etsivät
Kun toisensa näkivät
Miehessä sydän liikahti
Syttyen palamaan

Tuntui kaikki niin luonnolliselta
Vaikka ensikertaa näkivät
Mies joutui silti hänet hetkeksi jättämään
Luvaten tulla takaisin illalla

Illalla taas kohtasivat he
Iloisesti toisilleen hymyillen
Katseita heitellen
Hymyjä vaihdellen

Mies ei silti tunteitaan sanotuksi saa
Ei ymmärrä sitä itsekkään
Pelko takaraivossaan
Silti sydämmensä avaa

Tähtitaivaan alla
Tuntee itsensä hölmöksi
Enkö paremmin pysty sanomaan
Nolaanko vain itseni

Kuulee kumminkin
Sanoihinsa vastauksia
Samoja tunteita
Samoja sanoja

Yöllä vain olevat
Toisiaan tukien
Kuiskien ja nauraen
Hellästi katsoen

Kuiskaus pimeässä
Miehen suusta
Olen onnellinen pitkään aikaan
Samalla vastauksen kuulien

Niin minäkin

Kysymys

Herännyt taas myöhässä
Koko päivästä
Kaiken ohittanut silmän räpäyksessä
Itsensä taas pettänyt

Sanonut kaiken tapahtuvan huomenna
Itselleen sitä hokenut
Huomenna teen tämän
Tietäen silti etten onnistu

Yksi kysymys ystävältä
Pysäytti ajan paikalleen
Olenko onnellinen?
Mietin olenko

Ympärilläni on kaikkea
Iloista ja onnellista
Jota monella ei ole
Mitä ilman en voisi olla

Sisältäni olen onneton
Ajatukset hämyisiä
Synkkiä ja onnettomia
Turhaa täyttävää paskaa

Voinko itseni koota
Mieleni paloista
Ehjäksi kuvaksi
Josta itseni näen selvänä

Vaiko rikkoa sen uudelleen

Savurenkaita

Kuu varjoisten pilvien peitossa
Kiedottu samettiseen mustaan
Kuin salaisuus avattavaksi
Vain tietylle

Mies kuuta katsoo taas
Niin paljon se hänelle antaa
Hehkua läpi omien varjojen
Kiedottu on mies niihin

Piippu rahisee huulien välissä
Punainen pesä hengittäen
Miehen tahtiin
Sykettä esittäen

Savurenkaita pimeässä yössä
Kuun valossa lipuen
Katoavan näkyvistä
Varjojen syleilyyn

Ei mies varjoihin koske
Enään ei halua kylmään syleilyyn
Omien ajatuksiensa päättömyyteen
Kylmään kiristykseen

Repii itseään irti varjoista
Päivä päivältä enemmän
Hänellä on oma kuunsa
Joka miehen tuntee

Mutta ei miehen tunteita

Aito

Aamu jo pitkällä
Mies vain koneellaan
Pelannut koko yön
Muttei yksin

On saanut nauraa
On saanut hymyillä
On saanut hymyn toisen huulille
On saanut toisen nauramaan

Toinen jo nukkumaan meni
Mieskin pian
Vielä ulkona käy
Hautomassa ajatuksiaan

Huomannut kauan jo tunteen
Pistävän aidon
Tänä yönä tunsi sen koko ajan
Pistävän rinnassaan

Peilissäkin aito hymy näkyy

Peili

Peiliin katson hymyilen
Väkinäisen ilon tuoden
Vaikka kuinka yritän itseäni huijata
Siinä en onnistu

Silmistäni nään
Kaipuun toisaalle
Pois täältä
Muille maille

Vilkaisten kuvaa uudelleen
Hymykin tippunut
Ilmeetön naama vastaan tuijottaa
Silmät täynnä surua

Osaan kaiken peittää
Valehdellen tuskani piilotan
Näytän valon pinnallani
Sisälläni silti on vain varjoja

Peili silti kaiken kertoo

Päivän menevän

Auringon säteet suoraan silmiini
Osuvat herättämään
Niistä en välitä
En halua nousta

Houkuttelevat menemään
Ulos pihalle
Nauttimaan ilmasta
Hengittämään elämää

Sanon vain ei
Ja sänkyyn yksin jään
Vaakana makaamaan
Turtana olemaan

Päivä menee silmieni edessä
Kuiskaillen lupauksia
Houkutellen vain lähtemään
Minä kylmästi yksin olen

En jaksa nousta

Pari sanaa

Aamulla kalpeana
Heräten sekavana
Kävellen kuumaan päivään
Hiostavaan nihkeään

Muistikuvat rajoittuneet
Viime illasta vain harmaita tahroja
Mieleen piirtyy
Muistaen yhden viestin

Soittoni piristäneen
Hänen iltaansa
Vaikka selvänä en ollut
Se ei häntä haitannut

Yksi viesti iltani paransi
Teki siitä paremman
Itse vain pari sanaa haluaisin sanoa
En vain uskalla

En tiedä vain vastausta

Yksin kiertäen

Pimeä yö kesällä
Yksin taas istuen kuistilla
Näkee taas kuun selkeästi pimeässä
Valoon piiloutuneen

Yksin kiertää
Tyhjässä pimeässä
Seuranaan tähtiä
Joiden seurassa kiertää

Jokainen tähti silti
Menee menojaan
Kuu yksin jatkaa matkaansa
Kukaan ei vierelle jää

Muita itsekkin näen
Päivisin tavaten
Yön tullessa
Sen taas huomaan

Kukaan ei vierelle jää

Murrettava

Yksin taas
Kuistillansa
Mies piippuaan polttaa
Miettien taas itseään

Vesipisaroita katolta
Hänen päällensä tippuu
Mietteissän syvällä
Niitä edes huomaa

Huomaa vain olennaisen
Kiven kovuuden
Kostean ilman
Valon sarastavan taivaalta

Itseensä näitä vertaa
Mieleltään kiveä
Tunteiltaan veden hajoavaa
Toivon valon sydämmessään

Yö silti tuntuu valon sammuttavan

Väsynyt aamuihin

Heräten taas
Muista jäljessä
Keskellä päivää
Kirkkainta aikaa

En nouse sängystä
Vasta kun haluan
Puhelinkin soi
Pakotettuna vastaan

Päivän turhana elän
En mitään tee
Vain istun ajatuksissa
Yötä odottaen

Ei yökään yllätä
Ei mitään uutta
Vain samassa paikassa istun
Välillä ulkona tupakalla

Väsynyt olen tähän rytmiin
Turtuneeseen turhaan
En silti jaksa sitä muuttaa
Kysyn vain itseltäni

Muuttaako joku minut?

Silmät

Hymy huulilla itseni talletan
Hetkestä ikuisuuteen
Iloiselta näyttäen
Todellisuus on muuta

En edes aluksi huomannut
Kunnes eräs minulle sanoi
Silmistäni paistoi suru
Silloin itsekkin huomasin

Naamion kasvoillani
Peittävän sen
Mitä en halunnut näyttää
Siltikin paistavan läpi

En tiedä mitä tehdä
Mikä minua piristäisi
Kuka minua auttaisi
Miten surun poistaisin

Naamiota siihen asti käytän

Tähän pisteeseen

Kuunnellen sanoja
Miehen jota nähnyt ei ole
Kuuntelee sokeasti
Kuin tietäjää totuuden

Mitä kauemmin kuuntelee
SItä enemmän ymmärtää
Omaa elämäänsä
Ja sen rumuutta

Miten asiat tähän päätyi
Miksi taas juovuksissa
Tänäkin perjantaina
Eilen,tänään ja huomenna

Moni asia tähän pisteeseen toi
Vaihtuuko silti piste toiseksi
Tuleeko tilalle huutoa
Vai kysymyksiä

Pilkulla kaiken siirrän huomiseeen

Janoisen lohtu

Kun ei mikään muu auta
Ei puhe
Ei tavarat
Ei ystävät

Pullo ruskea
Kultainen juoma
Katkera maku
Jotenkin hyvältä maistuu

Ei ajatukset toimi
Ei mistään tarvi välittää
Vain hetkeksi murheet unohtaa
Kaikki vain peittää juomalla

Onko se vain kulttuurissa
Juhlitaan ja juodaan
Vai onko se mielessä pakottavana
Juodaan kun sitä on

Kun sitä on
Juodaan vain
Tehdään kaikkea
Mitä tekemättömäksi ei saa

Musiikkia kuuntelen
Kappale loppui jo
En edes käsittänyt
Miten se jo loppui

Ajatuksiin tuskan jättää
Saako sitä pois
Muutakuin juomalla
Keksinyt muuta en ole

Uuden pullon aukaisen

Päivästä päivään

Mies tiskaa
Samalla toista miestä
Kajareista kuuntelee
Hänen sanoistaan voimaa saaden

Voin kuvitella jonkun katseen
Kääntäen pääni
En ketään näe
Vain aukinaisen sängyn

Suu mutrussa
Tiskausta jatkaen
Päivästä päivään
Kaikki yksin teen

Kauanko tätä vielä
Turhaa yksinäisyyttä
Tuskaa polttavaa
Hiljaista taloa

Olenko vain se hyvä jätkä
Josta kaikki pitävät
Mutta kumminkin vitsi
Nauru hymyhuulilla

Taas ruokaa kahdelle tein
Yksin sen silti söin
Katsellen tyhjään seinään
Kukaan ei ole katseen tiellä

Parta rehottaa enemmän
Jaksanko edes välittää
Käärien uutta tupakkaa
Turhaa täytettä elävälle

Joku voisi tupakinkin
Minusta tappaa
Herättäen samalla uutta
Iloisen naamion alta

En naamiota riisu
Enkä heikkouttani näytä
Joka aamu sen puen
Kun muut minut näkevät

Päivästä päivään sama naamio peittona todellisuuden

Puristus

Viimeiset fyrkat
Lohdutuksen juomaan
Pulloon rumaan
Sisältöön rumempaan

Mitä siitä seuraa
Illalla pimeänä
Heräänkö yksin
Vai jonkun vierestä

Haluan sitä yllättävää
Iltaa ihmeellistä
Mitään ei tiedä
Lopputulos ihmeellinen

Samalla haluten
Vain olla sängyllä
Toinen kainalossa
Hiljaa kahdestaan

Ei tarvitse miettiä
Mitä tekee
Vain olla vaan
Tarvi turhaan hupiin mitään tuhlata

Kestääkö tätä vielä kauan
Pulloa tuttua puristaa
Maku täynnä katkeruutta
Murrettua tulevaisuutta

Mistä otan tukea

En anna

Kamppailua vallasta
Oman mielen
Päivin miettien
Mitä voisi tehdä

Este hänellä silti on
Päässä ääni sanoo
En anna sitä tehdä
Vonkaan silti lupaa

En halua mieltäni
Vapaaksi päästää
Suljettuna häkissä
Sen pidän kauan

Joskus kaaoksessa
Sen vapautan
Kaiken mennessä
Kun vain turhuus edessä

Salaa sitä aikaa odottaen

Kietoutunut nauru

Ystävänsä kanssa
Viikon verran
Nauravat ja juhlivat
Arkensa hetken kahdestaan jakavat

Ei mutrulla ole suut
Vain vinossa virneessä
Naurun soidessa
Kesän ilmassa kauniissa

Molemmilla tupakat huulissa
Vitsejä heittävät
Nauravat tyhmyydelleen
Omalle mielelleen

Aitoa on ystävyys
Suhde henkisten sisarusten
Ei se koskaan tärväänny
Ei koskaan saastu

Ajatukset samankaltaiset
Tietävät toisistaan kaiken
Hiljaa toisiaan lukevat
Muiden puhuessa katsovat ja naurahtavat

Samaan nauruun ajatukset kietoutuu

Sumun harso

Aamu varhain
Samoilla silmillä
Ulkona rähjäisenä
Mies vain tupakoi

Silmät punaisina
Rasituksesta kuolevaisen
Ei näe syytä olla hereillä
Silti vain kuoleena seisoo

Sumuun katsoo
Pellolla harmaa laskeutuva harso
Peittää kaiken painollaan
Kumminkin niin kevyt

Tietää mitä siellä on
Silti miettien
Onko siellä jotain enemmän
Jotain täysin uutta

Näkyykö aamulla
Erillaisia asioita
Muutakin kuin
Kuoppaisen pellon

Näkyykö värejä
Sateenkaareja
Kukkia ja valoa
Vaiko samaa ruskeaa ja mustaa

Ei mies syytä nää
Valveelleen
Sumu silti sai miettimään
Onko hänen edessään harso

Näkeekö siitä läpi
Vai paljastaako se itsensä
Pitääkö se itse tutkia
Vai puhaltaako joku muu sen pois

Hän uskoo omassa sumussaan
Olevan iloa ja surua
Värejä kirkkaita ja tummia
Onnistumisia ja pettymyksiä

Mustiin pukeutuen sumun läpi kävelee kirkkain mielin

Hearts on world

Man looks to the sun
Shining on his face
Light shines away from the glasses
Away from the man

He thinks on himself
Why I need to say something nice
To the girls
Why they always ask that

If I got something to say
I say it
I wont ask nice things
I want them to be heard naturally

I make them smile
Make them laugh
Naturally and full of happiness
Who will make me laugh

Waiting still
Fairytales fairy
Princess of kindoms
The key to love

Who has the most valuable
Treasure of all times
Treasure of love
And who will give it to me

There are many sweethearts
Around the world
Who has the heart of gold
Heart full of love

Man is still searching the right heart

Kokeilin englanniksi tehdä runon, kun flow tilassa tuli tehtyä tämmönen. Pahoittelen kirjoitusvirheistä.

Ovet

Miehen mielessä
Ovia suljettuna
Ovia avonnaisia
Missä niistä on aarre

Mihin tarvitsen avaimen
Onnellisuuteen
Mihin pääsee ilman
Mitään tekemättä

Onko kaikkien takana onni
Vai katkera suru
Särkyviä unelmia
Vaiko pysyviä lupauksia

Onko avoimissa huoneissa
Mitään arvokasta
Uskallanko kaikkia ovia
Edes raottaa

Oven johonkin silti aukaisen

Taakse jäänyt

Miehellä varma tunne
Ei tule enään muistelemaan
Menneitä arpia
Ei auki enään revi

Sitoen mielen neulalla
Haavat kiinni tiukkaan
Sinetöi ikuisesti
Tuskan pois

Näkee kaiken paremmin
Valon uuden tulevan
Auringon kuun jälkeen
Hymyillen uudelle päivälle

Tunne hänet on taas vallannut
Kutkuttavan hauska
Saa hänet päälaelleen
Miten sitä tunnetta onkaan kaivannut

Taakse jäänyt kaikki arvet


Tämä oli 50 runo tähän blogiin. 3 kuukautta sitten, kun rupesin runoja kirjoittamaan en olisi koskaan uskonut kirjoittavani näin paljon. Tuntuu oikeastaan aika hyvältä.

Olisi mukavaa saada palautetta ihan tähän blogiinkin. Ystävät ovat facebookissa sanonut palautetta mutta olisi myös kiva saada tähän blogiinki kommentteja tyylistä, mitä ajatuksia heräsi tai ihan mitä vain. Kritiikki saa olla niin kovaa kuin itse haluaa antaa. Ei tässä sokerista olla tehty.

Käynyt on myös mielessä, että lukijat esittäisivät kysymyksiä minulle ja vastaisin videon kautta. Olisi ihan kiva tietää mitä mieltä olisitte asiasta?

Kiitos vielä kaikille, jotka ovat tukeneet minua ja lukeneet runojani. Merkitsee minulle paljon.
Terveisin rakkaudella: Herrasmiessikailija.

Hymy

Miehellä syy iloon
Mieli veikeänä
Hymyssä suu
Silmät säteillen

Uuden ihmisen
Oppinut tuntemaan
Hän miehen iloiseksi saa
Hymyn huulille ja naurun kaikumaan

Ei mies tätä odottanut
Voinut edes aavistaa
Hieman hämmillään
Hymyilee vain

Mies vain istuu
Tuttavuutta miettii
Mitä hän miettii
Miettiikö hän miestä

Mies vain hymyilee

Auringon valossa

Elämän valo
Koko kaupungin valaisee
Miehen ulos kutsuu
Viettelevästi kuiskien

Kuulokkeet korvilla
Omassa maailmassaan
Tanssien eteenpäin
Itsensä ainutlaatuiseksi tuntien

Haluaisi kaikki kutsua mukaan
Tanssiin iloiseen
Ei vähetteleviä katseita
Ei nyrpeitä mulkaisuja

Nautinto musiikin
Kehoa liikuttaa
Rytmin tahtiin
Sormet napsuen

Tanssien läpi elämän

Jossain

Uuden kappaleen
Kauniin herkän
Mies kuuntelee
Eräs mieleen tulee

Tuntee muurien murtuvan
Tunteiden esiin tulevan
Puskevan roihun
Luhistuu paineen alla

Kyynel silmässään
Kiroten maailmaa
Välimatkoja pitkiä
Loputonta tietä pitkää

Tuntee itsensä eksyneeksi
Tielle oikean löytävän
Käsi kädessä hänen kanssa
Yhdessä kävellen

Soi kappale koko ajan
Niin kaunis se on
Mies ei muuta voi
Kuin hiljaa kuunella

Kappale vaan soi...

Älä rakastu

Tunnesiteet toiseen
Vahvat vai repaleiset
Näkeekö ne vai paistaako läpi
Katkeavatko ajan hampaassa

Ihastumista ensi silmäyksellä
Vaarallisin katse miehen
Vie koko sydämmen naiselle
Saako sitä koskaan takaisin

Itselle mantrana hoe
Älä katso
Älä mieti
Älä muistele

Miettii vain
Olenko yksin tässä
Repaleisessa maailmassa
Yksin parisängyssä

Samalla taustalla
Synkät bassot mieltä lyö
Myrkyttäen sen
Absintin vihreäksi

Ei itselleen mitään mahda
Haluaa tunteet hukuttaa
Päästä irti maailmasta
Yrittää selvitä vesiputouksesta

Silti yönsä yksin nukkuu

Vuosia

Aamulla mies
Sängystään nousee
Vanhempana
Vuosia taas tullut

Iloisesti päivä alkaa
Oluen maulla
Tupakan savulla
Ystävän seuralla

Miettii jo päivää
Pitkälle huomiseen
Iloa ja juhlia
Omaa kuntoaan sekavaa

Ei hän murehdi vanhuuttaan
Elämää paljon jäljellä
Paljon koettavaa
Paljon naurettavaa

Peilistään itsensä onnelisena näkee

Kuisti

Mies kuistillaan seisoo
Vihreä matto allaan
Sen päällä monet kerrat seisonut
Yksin tielle katsonut

Yössä ei ketään
Valojen eloton hehku
Omaa henkeä savun mukana poistaa
Kadoten ikuisuuteen

Yksin taas sisälle menee
Ei lämpöä
Ei ääntä
Kuin kuulokkeista

Näytön valo
Piristeenä keinotekoinen
Ei anna elämää
Vain tyhjää kuorta

Olonsa heikoksi tuntee
Kuin rapistunut puu
Autiossa maassa
Hiekan keskellä

Toivoen sadetta elämäänsä
Uutta tuovan
Uutta kasvavan itsestään
Elämää toivoa täyttävää

Yksin kituen erämaassa

Ujo tunne

Yöllä mies valvoo
Kumma ajatus mieltä lämmittää
Miettii erään ääntä
Jonka kerran kuullut

Lämmin tunne mielessä kytee
Samoin myös rinnassa
Kuin pieni liekki
Keskellä pimeää

Hämmillään on hän
Ei ajatuksia kokoon saa
Miettii vain ääntä
Samettista ja pehmeää

Kuulee naurun korvissaan
Hilpeän ja aidon
Lämmön palavan
Lämmitävän kylmää

Haluaa äänen kuulla uudelleen

Hymyilen eteenpäin

Tyhjiä tölkkejä muovikassissa
Mies tupakka huulessa eteenpäin kävelee
Lämmin ilma hermoja hivelee
Iloisesti kauppaan astelee

Ostaa lahjan äidilleen
Ruokaa itselleen
Tuttuja kasvoja näkee
Iloisesti sanan vaihtaa

Ruskeita täysiä pulloja
Mies kantaa kotiinsa
Lohdutusta iltaan
Arjesta karkuun pääsen

Päässä ääni muistuttaa
Ettei tämä jatkua voi
Tietää mies sen itsekkin
Ei halua vain lopettaa

Silti kaikki loppuu aikanaan

Synkät pisarat

Sadepisaroita taivaalta
Pihamaahan ropisee
Mustiksi värjäytyneitä
Pilvien johdosta

Mies tupakkaa imien
Katsoo satavaa surua
Näkee haaskalintuja
Pellolla syömässä

Savua hänen edessään
Puhaltaa sen viimeiselle matkalleen
Katoaa ilmaan kauniisti
Sievästi leijailen

Yksin taas itselleen ruokaa laittoi
Musiikki vain seuranaan
Syvät bassot tummina soi
Miestä moukaroi

Omaan pieneen koppiinsa palaten

Pysäkki

Viimeinen bussi lähti
Pysäkiltä tavallisen
Mihin se menee
Minne se päättyy

Normaaliin arkeen
Kaikkien normiin
Ei poikkeuksia
Samaan massaan tavalliseen

Siitä myöhästyin
Olenko hyväksytty
Tässä normien maailmassa
Erinlaista kavahdetaan

Uutta en odota
Kyytiin en nouse
Kävellen omaa katua
Muut samaan kyytiin menevät

Kaikki eivät kyytiin nouse
Yksin kävelevät
Rohkeina eteenpäin
Itsestään varmoina

Bussin kyydissä
Samaa harmaata massaa
Istuen ja miettien
Samoja asioita

Muuttuuku heidän elämänsä koskaan
Tekevätkö he muuta kuin samaa
Uskallavatko jäädä matkasta
Vai ovatko kyydissä pitkän matkan

Tavalliseen piiloutuvat
Oman teidensä kulkijat
Eivät halua erottua
Rohkeimmat silti

Bussista kesken matkan nousevat

Lintu vai häkki

Taas synkkänä sunnuntaina
Mies koneella istuu
Toivoo äänen olohuoneesta kuuluvan
Viereensä toivottavan

Samalla haluaisi juhlimaan lähteä
Mennä ja ottaa vain
Ei rajoja tai rajoituksia
Vain silkkaa nautintoa

Miettii kumpi on parempi
Toisen kanssa kaikki jakaa
Vaiko yksin villinä ja vapaana
Lintu vai häkki

Sekaisin miettii asiaa
Joka päivä
Ei tiedä mitä haluaa
Vaiko haluaako mitään

Lintuna vielä lentää

Mietteiden päivä

Heijastuksen näkee peilistä
Väsynyt mies käärimässä kuolemaa
Päivä jo yli puolen kulkenut
Mies vasta sängystä nousee

Outo ilta takana
Mies muistellen naurahtaa
Hyvällä mielellä oven avaa
Kirkas aurinko silmiini paistaa

Kuistilla istuen
Rähjäisenä miettii
Omissa ajatuksissaan
Mikään ei liiku

Itsestään asioita paljasti
Kuunnellen samalla toista
Toisistaan oppivat
Enemmän ja vähemmän

Elämäntapaansa miettii mies
Ei hän sitä halua muuttaa
Tietää että muututtava
Tiettynä päivänä

Se päivä ei koita vielä

Myrskytuuli

Tuuli miehen ihoa vasten puhaltaa
Kuin liekit nuolee taloa
Nämä viimat kylmiä
Ei miestä lämmitä

Savukkeensa sytyttää
Askin viimeisen
Elantoansa menossa tekemään
Hupun laittaa päähän

Pilvet taivaalla kasaantuvat
Tummanpuhuvia uhkaavia
Ei luonto miehelle hymyile
Eikä mies luonolle

Ajatukset harhailen töihin ajaa
Samaa katua monet kerrat ajanut
Ei siinä koskaan mitään tapahdu
Mitä nyt joskus auto ojassa

Pienet sadepisarat
Lasiin piiskautuvat
Kuin jokin ne siihen ruoskisi
Rangaistuksena teoista

Tuomitseeko jokin minut
Joskus myöhemmin
Saanko teoistani kärsiä
Joudunko niitä katumaan

Monet kysymykset päässä
Vastausta ei niihin hän saa
Ei hän välitä teoistaan
Ei niitä tekemättömiksi saa

Vastaukset odottovat tuonempana

Kovaksi keitetty onni

Virheitä tekevä
Kantapään kautta oppiva
Kompuroi eteenpäin
Nauttien tapahtumista

Onnellinen on mies
Vaikka ei paljoa omista
Hänellä on silti enemmän
Kuin useimmilla muilla

Ei välitä maallisesta
Raha tehty meneväksi
Miettii vain nykyhetkeä
Tuleva eletään huomenna

Rikkaampi mielestään
Kuin lottovoittaja
Ystävien takia
Tuntee itsensä rikkaaksi

Hänelle sattuu
Tapahtuu kummia
Niille nauraa räkäisesti
Onnellisesti hymyilee

Usein herää kysymys
Miten näin tapahtui
Miksi näin kävi
Nauraen muistelee ystävien kanssa

Ei halua tämän ajan loppua

Pilvet

Harmaalla asfaltilla
Autolla ajavat
Kovalla kuorella
Ankealla pinnalla

Hiljaa autossa ovat
Potevat olojaan
Vitsin parin heittevät
Mieltä kirkastamaan

Katsoo mies pilviä
Lasiensa takaa
Tummana ne näkee
Näkee myös paljon enemmän

Naamoja pilvissä
Nähnyt on hän aina
Niistä muille ei ole sanonut
Eivät muut niitä näe

Näkee vihaisia ilmeitä
Taisteluja hirveitä
Helvetin ja taivaan välillä
Hiljaa niitä katsoo

Puolta ei hän valitse

Musta

Mustat farkut miehellä
Musta auto myös
Mustat pilvet pimeällä taivaalla
Mustat ovat myös miehen hiukset

Väriin pimeään
Hän on rakastunut
Tyylikäs ja ajaton
Kuin kahdeksikko kyljellään

Kuolemaan viittaava
Surullinen ja puhutteleva
Miehen mieli välillä musta
Usein kumminkin kirkas

Itseään silmiin peilistä katsoo
Näkee mustaa sisimmässään
Näkee muuta paljon enemmän
Näkee itsensä aitona

Miettii päivittäin
Onko hän sisimmiltään musta
Vaiko punainen
Ei hän osaa päättää

Tummmat varjot silmien alla
Puhuttelevat häntä
Yö on hänen päivänsä
Päivä hänen yönsä

Kantaa mustaa mukanaan
Vaikka onnellisena kulkee
Kantaa itsessään surua
Iloa enemmän

Käsi kädessä molempien kanssa kulkien

Itseluottamus

Mies itseään peilistä katsoo
Tuntee komea olevansa
Luotto itseensä paranee
Ei minua voi pysäyttää

Todisteet siitä yössä saa
Vaikka ei onnistunut
Ei hän masennu
Hän vain vahvistuu

Turha jäädä mennyttä miettimää
Päivä se on huomennakin
Kauniimpi ja valoisampi
Kuin pimeä eilinen

Huurteiset muistot illasta
Ystävien kanssa taas juhlittu
Pian uudestaan
Ei mies malta odottaa

Eteenpäin kävelee




Tämän kesän biisi ehdottomasti tämä, toimii aina.
Daft Punk - Get lucky

Välimatka

Yksin taas talossaan
Yö myöhällä valveilla istuu
Ei tajua itsekkään miksi valvoo
Valvoo silti vain

Tasaista ääntä kuulokkeista
Mielen virkistää ja rauhoittaa
Kädet arpiset ja kuluneet
Näppäimiä painelee

Ajatukset harhaillen
Miettii turhuuksia
Ei mihinkään keskity
Vain harhailee

Kauan sitten olisi pitänyt jo nukahtaa
Ei silti itseään totellut
Toivoisi jotain tapahtuvan
Jotain rutiinia rikkovan

Haluaisi unohtaa seuraukset
Välimatkat rikkoa
Tehdä asioita ilman vastuuta
Lähteä vain ja joskus tulla takaisin

Ei hänelle sitä sallita
Hänet pois maailmasta pidetään
Tietyllä alueella
Rajoitettuja kulkuja

Kelloa katsahtaa
Se on taas kolme
Tupakka suussa
Jo kauan istunut

Posti vielä pitää hakea

Pimeä tie

Valoisesta huoneesta
Oven avaa pimeään
Katsoo ulos
Katuvalot himmeinä loistaa

Tupakan yrittää sytyttää
Tuuli tulen sammuttaa
Yrittää aikansa
Käy tulen vaihtamassa

Tuntee katseita selässään
Kääntyy katsomaan
Ei ketään näe
Jatkaa matkaansa tien päähän

Polttaa aikansa
Taloaan katsoen
Tuntee katseita
Ketään ei näe

Palaa kohti kotiaan
Tunne voimistuu
Kiirehtii askelissaan
Mielensä ahdistuessaan

Avaimen lukkoon laittaa
Nopeasti valoon palaa
Silti tuntee katseita
Vaikka ketään ei näe

Kuin joku hänen sieluunsa katsoisi

Oodi Krapulalle

Mies kotoaan herää
Ketään talossa
Kaikki jo illala lähtenyt
Omasta saastasta herää

Kiroten itsensä
Viina päätä pakottaa
Siivoaa nopeaa
Takaisin nukkumaan

Herää päivällä väsyneenä
Aurinko silmiin paistaa
Väsyneenä jotain pukee
Tupakan käärii valmiiksi

Oven avaa kuin portin
Silmät sirissä katsoo ulos
Tuntee lämmön ja henpeän tuulen
Äänet kovilta korvissa kuuluu

Kyllästynyt on mies sanomaan
En ota enää
Tähän loppuu
En juo enää

Kaikki turhia valheita itselleen
Ei häntä hävetä
Ei hän murehdi
Hän elää hetkessä

Miettii jo seuraavaa kertaa

Raukea mieli

Tuoreen ilman kostean haistaa
Multa kuohkea maasta paistaa
Sadetta pientä taivaalta tulee
Elämän pisaroita

Päivän ensimmäisen sytyttää
Savua imien
Mieli raukenee
Ajatukset sumeina nauttii

Euforiassa katsoo maisemaa
Tuttua johon ei kyllästy
Ei siinä mikään koskaan tule muuttumaan
Jokin siinä kiehtoo

Sisälle taas menee
Uutta jo käärii
Rutiini mekaaninen
Alkaa aina uudestaan

Loppuen aikanaan

Rahiseva sora

Kadulle mies kävelee
Viimeistä polttaen
Sora rahisee alla
Tuntee sen karheuden

Huomaa toisen yksinäisen
Katseet eivät kohtaa
Jatkaa hän matkaansa eteenpäin
Ei suo miehelle silmäystäkään

Mysteereitä toisillensa
Eivät sano sanaakaan
Tässä maasssa
Muille ei puhuta

Itsenäisesti eletään
Apua ei pyydetä
Tuntematonta ei tervehditä
Ei edes kahville pyydetä

Tumpin maahan heittää
Kotia kohti kääntää pään
Valot ikkunoista paistaa
Tietäen kumminkin

Lämpöä siellä ei ole

Turha materia

Maisemaa tuttua katsoo
Katsoo sen muuttuvan
Lumien katoavan
Ruohon paistavan

Tupakkaa paljaltaan polttaa
Kärvistellen eläen
Katsoo ystäväänsä
Häntä arvostaen

Ei miehellä ole rahaa
Silti kaiken jakaa
Tuntee olevansa rikkaampi
Kuin kukaan muu

Miettien huomista
Mitä voi tehdä
Mitä voi syödä
Miten pärjää huomenna

Kahvi hetkeä ehdottaa huomiselle
Sanoo että passaa
Iloisena jo sitä mies odottaa
Huomenna jo parempaa

Ystävä lähtee
Mies takaisin sisälle menee
Sanovat vielä nopeasti sanasen
Naurahtaen lähtevät

Tunnettaan ei voi edes kirjoittaa

Kone

Ihminen on kuin kone
Luotu tekemään mitä tekee
Mekaanisesti elää päivästä päivään
Samoja asioita tehden

Rutiinit kuin ohjelmia
Niitä emme muokkaa
Vaikka haluaisimme
Rutiineja noudatamme

Miehen rutiinit eivät muutu
Käärii tupakkaa
Rytmissä musiikin
Se on jo valmis

Se on kuin viirus
Käyttää häntä pihalla aina kun tahtoo
Siitä ei eroon pääse
Eikä hän eroon haluakkaan

Musiikki alusta alkaa
Tahdittaa miehen toiminnot
Ajatukset ja mietteet
Sen tahdissa toimii

Samaa kappaletta
Hetkestä hetkeen
Rytmin muistaa
Sitä mielessään samalla toistaa

Milloin sammumme
Lopullisesti loppuun käymme
Sitä hän pohtinut on
Monta päivää

Paljon kysymyksiä
Ei vastauksia
Tuntematonta edessä
Tuttua takana

Hän haluaa tietää
Mitä tulee
Vastausta ei koskaan siihen tule saamaan
Vain tietäen

Tuntematon vain itse koetaan

Masentava maisema

Kylmä tuuli ja viima
Harmaa taivas
Sulanutta lunta
Mutainen piha

Mies viimeistä tupakkaa sytyttää
Ahnaasti sitä imien
Rappiolla koko jätkä
Mieltänsä myöten

Maisema synkkä on
Ei siinä ole mitään kaunista
Masentavan törkyinen
Kuin miehen mieli

Miettii huomista
Olisiko maisema kauniimpi
Olisiko päivä kirkkaampi
Olisiko kaikki paremmin

Huolettomana eläen
Päivästä päivään
Nykyhetkessä
Ei eilisessä

Huomenna on kirkkaampaa

Rytmit

Rytmi
Tarttuvat matalat äänet
Korkeat kilahdukset
Mieltä rauhoittavat

Suonissa sykkii
Eloa tuoden
Tahdin määräten
Miten elämme

Nopeaa
Hidasta
Tasaista
Sekavaa

Se vaihtelee
Päivästä päivään
Yöstä aamuun
Aina alusta alkaen

Emme sitä voi määrätä
Se meitä määrää
Sen mukaan elämme
Miten siihen sovimme

Kunnes rytmi loppuu

Polte huulilla

Sumuisia varjoja
Savua suussa
Lisää varjoja puhaltaa
Omasta sielustaan vapaaksi

Ei niitä halua takaisin
Käskee ne pois
Kiertävät ympärillä
Varjojen tornaadona

Tupakka nopeaa palaa
Polttaa huulta
Kuin polttomerkki
Päivämääriä vähentää

Yö ei häntä väsytä
Siihen tottunut
Pimeyteen sitoutunut
Siinä eläen

Taistellen vapaaksi

Yksinäinen vastuu

Likaista pyykkiä
Likaisia kuppeja
Vuoriksi kertyneitä
Muistutteita vastuusta

Mies ne myöhempään siirtää
Tarvitsee muuta ajateltavaa
Kuin pelkkää vastuuta
Yksin sitä ei halua kantaa

Kaksin elämä helpompaa ois
Yksin silti joutuu elämän jakamaan
Hälle sanotaan
On hyvä olla yksin

Hän ei halua olla yksin
Opetella silti pitäisi
Tyhjältä tuntuu
Täyte uupuu

Vielä jonakin päivänä

Aamu

Ovelta vaativa koputus kuuluu
Mies herää kysymysmerkkinä
Kuka siellä tähän aikaan
Miksi minua kysyy

Tuttu naama paljastuu
Kuulumisia kyselee ja nuhtelee
Väsyneenä ei paljon puhele
Ei sitä aina tarvitse

Kompuroi suihkuun
Eilisen raatelemana
Ihmeellinen musiikki kuuluu
Siinä ei ole mitään järkeä

Sekavana yrittää ajatella
Ajatukset rauhoittaa
Tietäen ettei rauhoitu
Ei vielä

Sitten joskus

Reissu

Matkalla ystävien kanssa
Sekaiset ajatukset
Pää huurteisena
Nautinnot mielessään

Ei selvästi ajattele
Mitään silti odota
Tuleva näyttää
Mitään ei suunittele

Jälkeenpäin ajattelee
Hetkiä iloisia
Muistot ne kultaa
Mieleen ikuiseen

Vanhana joskus muistelee
Reissua iloista
Ystävien kanssa
Siitä joskus puhuvat

Onnellisia hetkiä läpi elämän

Puut

Taustalla unelmista lauletaan
Miehen unelmat vähäiset
Jonkun kanssa tulevaisuus
Helppo ja turvallinen
Ei paljoa vaadittu

Puita katsoo
Näkee yksinäisiä
Yksin kasvavat
Yksin kaiken kokevat
Yksin kuolevat

Näkee myös puita joissa kaksi rinnakkain
Yhdessä kaiken kokevat
Ilot ja surut
Yhdessä myös kaatuvat
Kaksin ovat aina

Mieskin yhdessä jonkun kanssa kaatua haluaa

Tikittävä mittari

Mies autoaan tankkaan
Ruokkii kuin koiran
Ihmisen parhaan ystävän
Auto silti orja vain on

Mittari tikittää järjetöntä vauhtia
Pian se ei enää mitään anna
Mies ihmettelee
Miten jo nyt

Mittari myös elämää kuvastaa
Luvut, numerot, päivät liikkeessä
Vauhtia niiden ei voi pysäyttää
Tasaisella syötöllä liikkuvat

Jatkaa matkaansa
Kotiinsa lämpimään
Toiseen maailmaan koneen kautta
Pakenee arkeaan

Pienelle matkalle

Toisto

Samaa raitaa kuunellen
Samat sanat päivästä päivään
Muuttuuko se tästä
Tietää ettei

Silti jumittaen
Samaa kappaletta
Sanat tuntee
Rytmin sykkeen muistaa

Loppuu taas liian aikaisin
Se hänet yllättää
Uudestaan alkuun kelaa
Kuin muistot onnesta

Kelaa aikaa taaksepäin
Haluaa sen pysäyttää
Toistaa sitä samaa
Ainoata hetkeä

Silti loppui liian aikaisin

Kuoleman rummut

Kuu ottaa auringon paikan
Hämärällä taivaalla
Ei edes kuoleita tähtiä
Vain hämärää

Pimeys ei vielä ole laskeutunut
Pian kumminkin
Kuu tarvittavan valon antaa
Yöhön yksinäiseen

Tupakkaa nälkäänsä polttaa
Kuoleman rumpuja olohuoneesta kuuluu
Kuoleman taidetta julistaen
Rytmiä pelottavaa, taidetta synkkää

Mies kuuta katsoo
Siihen on ihastunut
Täytenä tänään
Pian taas puolikkaana

Miettien, ottaako joku hänen paikkansa

Inspiraatio

http://www.youtube.com/watch?v=nKwyTQkaQ8A

Maailma tulessa

Ääntä koneesta
MIes sitä kuuntelee
Maailma tuleen sytytetään
Se toistaa

Mieli tuhkasta ja liekeistä täyttyy
Näkee palavaa tuskaa
Kuolevaa elämää
Kärsiviä olentoja

Savua hengittäen
Ajatusta kuvaten
Tulta ja savua
Katkeruutta ja kuolemaa

Järjetöntä kaaosta
Siinä joskus elää haluaisi
Näkee julmuuden
Rajan häilyvän

Tietäen kumminkin
Ei se tapahtumaan tule
Ei tänään taikka huomenna
Toivoen silti

Ettei koskaan

Tämän inspiroima

http://www.youtube.com/watch?v=oq0QJRNFSVw

Kesä mieli

Mies ovensa avaa
Ilonsa mailmalle näyttää
Rytmin musiikin
Liikkuen ilosta

Lämmin tuuli
Häntä keinuttaa
Ihmisten edessä
Hän ei välitä

Maa paljastuu
Tuntee lämmön ja kirkkauden
Antaa mielen viedä
Kehollaan sen kuvat näyttää

Vapaana maailmassa
Ei kahleita
Ei velvoitteita
Vain elämää

Tunne, jota ei ole pitkään aikaan tuntenut

Kipu

Viisas mies taustalla kivusta laulaa
Tyhmempikin mies sen ymmärtää
Siihen hän samaistuu
Itsekkin sen kokenut

Ei tunne tuskaa iholla
Tuntee sen mielessä
Henkisesti riekaleina
Neulojen puhkoma

Purkaa sitä ulos
Neulat silti mieltä puhkoo
Sumuinen maisema mielessään
Tietää, että yksi sen myös ymmärtää

Molemmat samaa kokee
Päivästä päivään
Yöstä yöhön
Toisiaan tukien

Ystävinä sen kestävät

Pöytä yhdelle

Mies keittiössä
Heikkona ruokaa haluaa
Toivoen seuraa
Jonka kanssa se jakaa

Ahnaasti mies syö
Sikaillen
Kukaan ei näe
Kukaan ei siis välitä

Hänen mahansa täyttyy
Sielunsa ei
Mielummin jakaa
Kuin pitää kaiken itse

Tiskit hän jättää
Tulevaan taakkaan
Laiskana miettii
Sitten myöhemmin

Sielu pitäisi täyttää

Yksin kahden talossa

Pieni talo
Liian suuri yhdelle
Sopiva kahdelle
Kolmelle pieni

Yksin mies asuu
Ajatuksissaan majailee
Toisen äänen kuulla halajaa
Silti ei sitä kuule

Seinät katsovat miestä
Ilmeettöminä
Mies niille huutaa
Vastausta ei saa

Päänsä vankina
Talo vankila
Milloin vain pois pääsee
Silti siellä pysyy

Toisen ääntä kaipaa
Kenen vaan
Kunhan sen kuulee
Sitä mies haluaa

Ei muuta, vain toisen ääntä

Ilo

Miehen luona
Ihmisiä
Iloisina juhlivat
Mallas valtoinenaan

Huomisesta ei murehdita
Tulevaa ei suunitella
Hetkessä eletään
Niin kuin pitäisikin

Nautitaan nautinnosta
Itsestä vain välitetään
Tunteita särjetään
Kehenkään ei voi luottaa

Silti on ihmisiä
Tunnesiteitä
Tärkeitä, jotka kestää
Maailman vahvimpia

Kukaan ei ole yksin

Liekki ja valo

Liekin sytyttää
Kuoleman kappaleeseen tulen lyö
Se savuaa
Pehmeältä suussa maistuu

Kirkas valo silmiini loistaa
Kasvoni valaisten
Vieno tuuli
Korvaani kuiskii

Kaipuuden ääniä
Varjoja menneisyydestä
Mies ne kieltää
Keskittyy tulevaan

Mies suutelee kuolemaa
Vienoja ja kevyitä suudelmia
Miehen mieli kirkkaana
Ajatukset selvänä valossa

Pimeyteen ei halua palata

Pimeässä

Mies yksin pimeässä
Kalja kourassa
Kitara taustalla
Pimeys edessä

Synkkiä ajatuksia
Joita ei toteuta
Pahoja haaveita
Synkkää pahuutta

Miehessä piilossa
Julma paholainen
Hän ei halua sitä näyttää
Näyttää vain yhden puolen

Parempi osa lukossa
Kuin kaikki esillä
Korkea muuri
Ei aukkoja

Salaisuudet syvällä itsessään
Sanomattomia asioita
Pelkkää pahaa
Mies lopulta on

Pelkää jäävänsä yksin
Tietää kumminkin
Ei ole koskaan yksin
Silti pelkää

Inhimillinen on hän
Vaikka pahuus syvällä
Välittää siltikin
Muista enemmän kuin itsestään

Uhraa pahan
Jotta hyvä voisi elää
Silti mieli lyötynä
Pahuutta toteuta ei

Vaikka joskus haluaisi

Kirkkaat ajatukset

Mies katsoo valkoista maisemaa
Mieli kirkkaana
Tupakka huulessa hymyilee
Ajatukset valkoisina

Syvät äänet takaa kuuluu
Miestä kutsuen
Mies katsoo lumisadetta
Toivon hiutaleita taivaalta

Naurahtaen toteaa
Se on kesä nyt

Tuleva

Menneisyyden aaveet miestä vainoaa
Mies sytyttää uuden tupakan
Samalla päättäen
Sytyttäen uuden elämän

Kuu on puolikas
Niin on miehen sydän
Kuustakin tulee täysi uudelleen
Samoin tulee myös miehen sydän

Ajan myötä
Kaikki katoaa ja kasvaa uudelleen
Miehen sydänkin
Ajan kanssa

Mies ei tiedä mitä tulevalta odottaa
Tuleeko sieltä
Uutta vai vanhaa
Mies ei tiedä kumpaa toivoa

Mies vain odottaa tulevaa

Taaksepäin

Mies ja aurinko
Elämän valo silmiini koskee
Taas hän on tupakalla
Tietäen, että se on pahaksi

Mies ei välitä
Mies nauttii
Silmät sirissä
Otsani palaa

Tupakassa lukee eteenpäin
Mies imee sitä taaksepäin
Mitä jos elämä onkin taaksepäin
Eikä eteenpäin

Mies oivaltaa
Mitäpä jos
Elämmekin vain menneessä
Muistoissa joissa haluamme

Kahlittuina olemme menneeseen
Tavalla tai toisella
Takaisin haluamme
Miten sinne pääsemme?

Korttipakka

Tämän runon idea tuli kun rupesin vain miettimään pelikortteja. Normaalissa pakassa on 52 korttia, mutta yleensä siellä on myöskin Jokeri kortti. Polttelin tupakkaa mietteliäänä ja keksin, että jos ihmiset voisi heijastaa korttipakaksi niin... Ja siitä se ajatus sitten lähti.



Miehiä, naisia ja lapsia
Massaa numeroina
Väreillä erotettuina
Eriarvoisina

On kauneuden loistoa
Ruudun kaunista
Rakkautta lempeää
Hertan punaista

Ristin katkeruutta
Padan pahuutta
Mustaa puhuvaa
Valheiden täyttämää

On myös vain yksi
Sattuma, joka määrää
Päättää hän myös
Värinsä
Arvonsa
Paikkansa

Maailmassa epäreilussa
Massaa numeroina
Väreillä erotettuina
Eriarvoisina

Sattuma meidät
Syntyessä luokittelee
Mihin kuulumme
Vain yksi kortti yllättää

Sinä

Mustaa vaiko valkoista

Elämän vedessä puhdistunut
Päältä puhdas
Sisältä musta
Kuu on taas siirtynyt

Valkoista lunta, siveydessään puhdas
Oven edessä, kuoleman kappaleiden tuhkaa lumessa
Auto katsoo miestä, nöyränä palvelijana
Milloin taas orjaa käskytetään

Mies katsoo alas ovensa eteen
Näkee kuoleman tuhkaa siveydessä
Mies miettii kohtaloaan
Onko se mustaa vaiko valkoista

Mies tupakalla

Yksin pimeässä illassa
Katsoo taivasta
Kuoleiden tähtien valoa
Kielii menneestä toivosta

Kuulee tehtaan kohinaa
Ainoa ääni kaduilla
Ei näe elävää
Katsoo kuolevaa tupakkaa

Tupakka rahisee
Kertoo menevästä elämästä
Toivosta, joka savuna ilmaan katoaa
Kitara taustalla kuuluu, kukaan ei soita

Mies miettii maailmaa
Mitä tämä edes on
Kuu puolikkaana on liikkunut
Tupakka loppuu viimeiseen henkäykseen

Mies on tumppaamassa
Huomaa vielä elon kipinän
Nostaa tupakan huulilleen
Vie siitä lopunkin elämän.

Ensimmäinen runo

Tästä runosta kaikki lähti keskiviikkona 23.3.2013. Tulin kotiin töistä väsyneenä ja hiukan surullisena, koska tiesin, että sisällä ei ollut kukaan minua vastassa. Kun pääsin sisälle taloon, tunsin tarvetta kirjoittaa ajatukset sanoiksi ja tuota noin.. Siitä se lähti.

Sinenen, hengetön valo
Silmiini loistaa
Näytön päätteeltä
Kirjatut tiedostot, hengettömät
Kertovat kirjattuja asioita

Musiikin täyttämä talo
Elollisuutta yrittää luoda
Ei ihmisten ääniä, vain koneella tuotettua ääntä
Yksinäisyyden äänet peittää
Yksin talossa

Koneen kautta, muihin yhteydessä
Viikonloppuisin ystävät nään
Tiedän olevani ihminen
Silti yhtä en saa
Virheitä enää korjata voi en...