Mies vilkkaassa keskustassa odotti
Rauhallisena ja tyynenä
Katsellen ihmisten menoa
Rauhallinen usva silmissään
Kelloa katsoo tasaisesti
Kohta hän tulee
Aivan varmasti
Silloin jo puhelin soi
Aikansa toisia vielä etsivät
Kun toisensa näkivät
Miehessä sydän liikahti
Syttyen palamaan
Tuntui kaikki niin luonnolliselta
Vaikka ensikertaa näkivät
Mies joutui silti hänet hetkeksi jättämään
Luvaten tulla takaisin illalla
Illalla taas kohtasivat he
Iloisesti toisilleen hymyillen
Katseita heitellen
Hymyjä vaihdellen
Mies ei silti tunteitaan sanotuksi saa
Ei ymmärrä sitä itsekkään
Pelko takaraivossaan
Silti sydämmensä avaa
Tähtitaivaan alla
Tuntee itsensä hölmöksi
Enkö paremmin pysty sanomaan
Nolaanko vain itseni
Kuulee kumminkin
Sanoihinsa vastauksia
Samoja tunteita
Samoja sanoja
Yöllä vain olevat
Toisiaan tukien
Kuiskien ja nauraen
Hellästi katsoen
Kuiskaus pimeässä
Miehen suusta
Olen onnellinen pitkään aikaan
Samalla vastauksen kuulien
Niin minäkin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti