Savurenkaita

Kuu varjoisten pilvien peitossa
Kiedottu samettiseen mustaan
Kuin salaisuus avattavaksi
Vain tietylle

Mies kuuta katsoo taas
Niin paljon se hänelle antaa
Hehkua läpi omien varjojen
Kiedottu on mies niihin

Piippu rahisee huulien välissä
Punainen pesä hengittäen
Miehen tahtiin
Sykettä esittäen

Savurenkaita pimeässä yössä
Kuun valossa lipuen
Katoavan näkyvistä
Varjojen syleilyyn

Ei mies varjoihin koske
Enään ei halua kylmään syleilyyn
Omien ajatuksiensa päättömyyteen
Kylmään kiristykseen

Repii itseään irti varjoista
Päivä päivältä enemmän
Hänellä on oma kuunsa
Joka miehen tuntee

Mutta ei miehen tunteita