Kuisti

Mies kuistillaan seisoo
Vihreä matto allaan
Sen päällä monet kerrat seisonut
Yksin tielle katsonut

Yössä ei ketään
Valojen eloton hehku
Omaa henkeä savun mukana poistaa
Kadoten ikuisuuteen

Yksin taas sisälle menee
Ei lämpöä
Ei ääntä
Kuin kuulokkeista

Näytön valo
Piristeenä keinotekoinen
Ei anna elämää
Vain tyhjää kuorta

Olonsa heikoksi tuntee
Kuin rapistunut puu
Autiossa maassa
Hiekan keskellä

Toivoen sadetta elämäänsä
Uutta tuovan
Uutta kasvavan itsestään
Elämää toivoa täyttävää

Yksin kituen erämaassa