Oodi Krapulalle

Mies kotoaan herää
Ketään talossa
Kaikki jo illala lähtenyt
Omasta saastasta herää

Kiroten itsensä
Viina päätä pakottaa
Siivoaa nopeaa
Takaisin nukkumaan

Herää päivällä väsyneenä
Aurinko silmiin paistaa
Väsyneenä jotain pukee
Tupakan käärii valmiiksi

Oven avaa kuin portin
Silmät sirissä katsoo ulos
Tuntee lämmön ja henpeän tuulen
Äänet kovilta korvissa kuuluu

Kyllästynyt on mies sanomaan
En ota enää
Tähän loppuu
En juo enää

Kaikki turhia valheita itselleen
Ei häntä hävetä
Ei hän murehdi
Hän elää hetkessä

Miettii jo seuraavaa kertaa