Omat äänet

Mikä on tämä tunne
Puristaa kuin jäänyrkki
Pelottavaa ahdistusta
En pysty liikkumaan

Oma epävarmuus päässäni pesii
Kuiskailee hiljaa
Mitä jos näin
Mitäpä jos nyt näin

Yritän kaiken kuurouttaa
Itseni hajauttaa
Päiviin väheneviin takertua
Viimeisiin oljinkorsiin ennen lähtöä

Vaikka minkä tekisin
En pysty rauhoittumaan
Istun hiljaa vapisten
Oman pääni heikkouden takia

Miksi mietin näitä
Miksi keksin nämä
Miksi vain tyhjänä päässäni kaikuu
Miksi en itseeni vain luota

Miksi helvetissä mieleni minut rappeuttaa

Tyhjää lyövä

Näytön tuttu valo ainoastaan
Miehen kasvoja valaisee
Höyryä mustasta puikosta
Imee korvikkeena tärkeänä

Päivän taas nukkui pois
Illan vaan eli hän
Väsyneenä ei edes sänkyyn mene
Vaan istuu turtuneena turhana

Silmissä vain tyhjyys puhaltaa
Mieli tyhjää lyö
Kaipuus rinnassa vain takoo
Luoden jotenkin mieheen eloa

Turtunut jotenkin mies on
Alistunut odotuksen paineeseen
Odottaen vain päivää tulevaa
Aikaa jolloin vain hymyillä

Ainakin jonkin aikaa