Harmaa maa

Autolla mies ajelee
Pienen kylän keskustaa
Matkalla pieneen kotiinsa
Maalaamattomaan

Huomaa harmaita naamoja
Ei ilon iloja
Eikä surun murhetta
Vain ratin takana ilmeettömiä päitä

Harmaata asfalttia rullailen
Sitä joka suuntaan näkien
Ei pilkahduksia tiessä
Vain kissan raatoja

Lehtiä taivaalta sataa
Puista kuoleita kappaleita
Kylmä viima ruoskii ulkona
Tunnen talven kylmän sielun tulevan

Kaiken hukuttavan valkoiseen viattomaan
Samalla pettävään lumeen
Masennuksen kirkkaaseen naamioon
Värittömään maisemaan

Mies silti yrittää hymyillä

Taivaan kyyneleitä

Mies tuimana portaallaan
Yskii tuskissaan
Ohimenevää se vain on
Itselleen toistaa

Kaipaa seuraa itselleen
Yhden tietyn vain rinnalleen
Tunteensa antanut hälle vain
Itsestään kaiken heittänyt

Taivaalta pisara putoaa
Täysin tyyneltä ja kirkkaalta
Kaipauksen kyyneleitä
Mies siihen uskoo

Vaikkei itse itke
Sisällään itkee vain
Odottaen kaipuussaan
Päivää tulevaa

Samalla itkien yksin tuskissaan

Tähdet

Yö kaunis taas
Sysimustan kauneutensa
Miehelle suo
Kirkkaitten tähtiensä loistossa

Kuvitellen taivaan salat
Kauneuden loiston
Matkan pitkän lentäen
Kauneuden saloissa

Punainen hehku pimeän talon edessä
Mies miettii omaa tähteään
Joka paistaa hänelle aina
Läpi päivänkin

Matkankin kuvittelee mielessään
Maisemat mielen ohi vain lipuen
Näkee jo hänet edessään
Kuullen äänen pehmeän korvissaan

Kalenteria taas vilkaisten
Päivät monet jo ohi menneet
Ei matkaa ole kuin vain hetki
Eikä edes pitkältä tunnu

Pian odotuksen aika on ohi

Kuiskaukset pimeässä

Mies vilkkaassa keskustassa odotti
Rauhallisena ja tyynenä
Katsellen ihmisten menoa
Rauhallinen usva silmissään

Kelloa katsoo tasaisesti
Kohta hän tulee
Aivan varmasti
Silloin jo puhelin soi

Aikansa toisia vielä etsivät
Kun toisensa näkivät
Miehessä sydän liikahti
Syttyen palamaan

Tuntui kaikki niin luonnolliselta
Vaikka ensikertaa näkivät
Mies joutui silti hänet hetkeksi jättämään
Luvaten tulla takaisin illalla

Illalla taas kohtasivat he
Iloisesti toisilleen hymyillen
Katseita heitellen
Hymyjä vaihdellen

Mies ei silti tunteitaan sanotuksi saa
Ei ymmärrä sitä itsekkään
Pelko takaraivossaan
Silti sydämmensä avaa

Tähtitaivaan alla
Tuntee itsensä hölmöksi
Enkö paremmin pysty sanomaan
Nolaanko vain itseni

Kuulee kumminkin
Sanoihinsa vastauksia
Samoja tunteita
Samoja sanoja

Yöllä vain olevat
Toisiaan tukien
Kuiskien ja nauraen
Hellästi katsoen

Kuiskaus pimeässä
Miehen suusta
Olen onnellinen pitkään aikaan
Samalla vastauksen kuulien

Niin minäkin