Yksin kiertäen

Pimeä yö kesällä
Yksin taas istuen kuistilla
Näkee taas kuun selkeästi pimeässä
Valoon piiloutuneen

Yksin kiertää
Tyhjässä pimeässä
Seuranaan tähtiä
Joiden seurassa kiertää

Jokainen tähti silti
Menee menojaan
Kuu yksin jatkaa matkaansa
Kukaan ei vierelle jää

Muita itsekkin näen
Päivisin tavaten
Yön tullessa
Sen taas huomaan

Kukaan ei vierelle jää

Murrettava

Yksin taas
Kuistillansa
Mies piippuaan polttaa
Miettien taas itseään

Vesipisaroita katolta
Hänen päällensä tippuu
Mietteissän syvällä
Niitä edes huomaa

Huomaa vain olennaisen
Kiven kovuuden
Kostean ilman
Valon sarastavan taivaalta

Itseensä näitä vertaa
Mieleltään kiveä
Tunteiltaan veden hajoavaa
Toivon valon sydämmessään

Yö silti tuntuu valon sammuttavan

Väsynyt aamuihin

Heräten taas
Muista jäljessä
Keskellä päivää
Kirkkainta aikaa

En nouse sängystä
Vasta kun haluan
Puhelinkin soi
Pakotettuna vastaan

Päivän turhana elän
En mitään tee
Vain istun ajatuksissa
Yötä odottaen

Ei yökään yllätä
Ei mitään uutta
Vain samassa paikassa istun
Välillä ulkona tupakalla

Väsynyt olen tähän rytmiin
Turtuneeseen turhaan
En silti jaksa sitä muuttaa
Kysyn vain itseltäni

Muuttaako joku minut?

Silmät

Hymy huulilla itseni talletan
Hetkestä ikuisuuteen
Iloiselta näyttäen
Todellisuus on muuta

En edes aluksi huomannut
Kunnes eräs minulle sanoi
Silmistäni paistoi suru
Silloin itsekkin huomasin

Naamion kasvoillani
Peittävän sen
Mitä en halunnut näyttää
Siltikin paistavan läpi

En tiedä mitä tehdä
Mikä minua piristäisi
Kuka minua auttaisi
Miten surun poistaisin

Naamiota siihen asti käytän