Ovet

Miehen mielessä
Ovia suljettuna
Ovia avonnaisia
Missä niistä on aarre

Mihin tarvitsen avaimen
Onnellisuuteen
Mihin pääsee ilman
Mitään tekemättä

Onko kaikkien takana onni
Vai katkera suru
Särkyviä unelmia
Vaiko pysyviä lupauksia

Onko avoimissa huoneissa
Mitään arvokasta
Uskallanko kaikkia ovia
Edes raottaa

Oven johonkin silti aukaisen

Taakse jäänyt

Miehellä varma tunne
Ei tule enään muistelemaan
Menneitä arpia
Ei auki enään revi

Sitoen mielen neulalla
Haavat kiinni tiukkaan
Sinetöi ikuisesti
Tuskan pois

Näkee kaiken paremmin
Valon uuden tulevan
Auringon kuun jälkeen
Hymyillen uudelle päivälle

Tunne hänet on taas vallannut
Kutkuttavan hauska
Saa hänet päälaelleen
Miten sitä tunnetta onkaan kaivannut

Taakse jäänyt kaikki arvet


Tämä oli 50 runo tähän blogiin. 3 kuukautta sitten, kun rupesin runoja kirjoittamaan en olisi koskaan uskonut kirjoittavani näin paljon. Tuntuu oikeastaan aika hyvältä.

Olisi mukavaa saada palautetta ihan tähän blogiinkin. Ystävät ovat facebookissa sanonut palautetta mutta olisi myös kiva saada tähän blogiinki kommentteja tyylistä, mitä ajatuksia heräsi tai ihan mitä vain. Kritiikki saa olla niin kovaa kuin itse haluaa antaa. Ei tässä sokerista olla tehty.

Käynyt on myös mielessä, että lukijat esittäisivät kysymyksiä minulle ja vastaisin videon kautta. Olisi ihan kiva tietää mitä mieltä olisitte asiasta?

Kiitos vielä kaikille, jotka ovat tukeneet minua ja lukeneet runojani. Merkitsee minulle paljon.
Terveisin rakkaudella: Herrasmiessikailija.

Hymy

Miehellä syy iloon
Mieli veikeänä
Hymyssä suu
Silmät säteillen

Uuden ihmisen
Oppinut tuntemaan
Hän miehen iloiseksi saa
Hymyn huulille ja naurun kaikumaan

Ei mies tätä odottanut
Voinut edes aavistaa
Hieman hämmillään
Hymyilee vain

Mies vain istuu
Tuttavuutta miettii
Mitä hän miettii
Miettiikö hän miestä

Mies vain hymyilee

Auringon valossa

Elämän valo
Koko kaupungin valaisee
Miehen ulos kutsuu
Viettelevästi kuiskien

Kuulokkeet korvilla
Omassa maailmassaan
Tanssien eteenpäin
Itsensä ainutlaatuiseksi tuntien

Haluaisi kaikki kutsua mukaan
Tanssiin iloiseen
Ei vähetteleviä katseita
Ei nyrpeitä mulkaisuja

Nautinto musiikin
Kehoa liikuttaa
Rytmin tahtiin
Sormet napsuen

Tanssien läpi elämän

Jossain

Uuden kappaleen
Kauniin herkän
Mies kuuntelee
Eräs mieleen tulee

Tuntee muurien murtuvan
Tunteiden esiin tulevan
Puskevan roihun
Luhistuu paineen alla

Kyynel silmässään
Kiroten maailmaa
Välimatkoja pitkiä
Loputonta tietä pitkää

Tuntee itsensä eksyneeksi
Tielle oikean löytävän
Käsi kädessä hänen kanssa
Yhdessä kävellen

Soi kappale koko ajan
Niin kaunis se on
Mies ei muuta voi
Kuin hiljaa kuunella

Kappale vaan soi...

Älä rakastu

Tunnesiteet toiseen
Vahvat vai repaleiset
Näkeekö ne vai paistaako läpi
Katkeavatko ajan hampaassa

Ihastumista ensi silmäyksellä
Vaarallisin katse miehen
Vie koko sydämmen naiselle
Saako sitä koskaan takaisin

Itselle mantrana hoe
Älä katso
Älä mieti
Älä muistele

Miettii vain
Olenko yksin tässä
Repaleisessa maailmassa
Yksin parisängyssä

Samalla taustalla
Synkät bassot mieltä lyö
Myrkyttäen sen
Absintin vihreäksi

Ei itselleen mitään mahda
Haluaa tunteet hukuttaa
Päästä irti maailmasta
Yrittää selvitä vesiputouksesta

Silti yönsä yksin nukkuu

Vuosia

Aamulla mies
Sängystään nousee
Vanhempana
Vuosia taas tullut

Iloisesti päivä alkaa
Oluen maulla
Tupakan savulla
Ystävän seuralla

Miettii jo päivää
Pitkälle huomiseen
Iloa ja juhlia
Omaa kuntoaan sekavaa

Ei hän murehdi vanhuuttaan
Elämää paljon jäljellä
Paljon koettavaa
Paljon naurettavaa

Peilistään itsensä onnelisena näkee

Kuisti

Mies kuistillaan seisoo
Vihreä matto allaan
Sen päällä monet kerrat seisonut
Yksin tielle katsonut

Yössä ei ketään
Valojen eloton hehku
Omaa henkeä savun mukana poistaa
Kadoten ikuisuuteen

Yksin taas sisälle menee
Ei lämpöä
Ei ääntä
Kuin kuulokkeista

Näytön valo
Piristeenä keinotekoinen
Ei anna elämää
Vain tyhjää kuorta

Olonsa heikoksi tuntee
Kuin rapistunut puu
Autiossa maassa
Hiekan keskellä

Toivoen sadetta elämäänsä
Uutta tuovan
Uutta kasvavan itsestään
Elämää toivoa täyttävää

Yksin kituen erämaassa

Ujo tunne

Yöllä mies valvoo
Kumma ajatus mieltä lämmittää
Miettii erään ääntä
Jonka kerran kuullut

Lämmin tunne mielessä kytee
Samoin myös rinnassa
Kuin pieni liekki
Keskellä pimeää

Hämmillään on hän
Ei ajatuksia kokoon saa
Miettii vain ääntä
Samettista ja pehmeää

Kuulee naurun korvissaan
Hilpeän ja aidon
Lämmön palavan
Lämmitävän kylmää

Haluaa äänen kuulla uudelleen

Hymyilen eteenpäin

Tyhjiä tölkkejä muovikassissa
Mies tupakka huulessa eteenpäin kävelee
Lämmin ilma hermoja hivelee
Iloisesti kauppaan astelee

Ostaa lahjan äidilleen
Ruokaa itselleen
Tuttuja kasvoja näkee
Iloisesti sanan vaihtaa

Ruskeita täysiä pulloja
Mies kantaa kotiinsa
Lohdutusta iltaan
Arjesta karkuun pääsen

Päässä ääni muistuttaa
Ettei tämä jatkua voi
Tietää mies sen itsekkin
Ei halua vain lopettaa

Silti kaikki loppuu aikanaan

Synkät pisarat

Sadepisaroita taivaalta
Pihamaahan ropisee
Mustiksi värjäytyneitä
Pilvien johdosta

Mies tupakkaa imien
Katsoo satavaa surua
Näkee haaskalintuja
Pellolla syömässä

Savua hänen edessään
Puhaltaa sen viimeiselle matkalleen
Katoaa ilmaan kauniisti
Sievästi leijailen

Yksin taas itselleen ruokaa laittoi
Musiikki vain seuranaan
Syvät bassot tummina soi
Miestä moukaroi

Omaan pieneen koppiinsa palaten

Pysäkki

Viimeinen bussi lähti
Pysäkiltä tavallisen
Mihin se menee
Minne se päättyy

Normaaliin arkeen
Kaikkien normiin
Ei poikkeuksia
Samaan massaan tavalliseen

Siitä myöhästyin
Olenko hyväksytty
Tässä normien maailmassa
Erinlaista kavahdetaan

Uutta en odota
Kyytiin en nouse
Kävellen omaa katua
Muut samaan kyytiin menevät

Kaikki eivät kyytiin nouse
Yksin kävelevät
Rohkeina eteenpäin
Itsestään varmoina

Bussin kyydissä
Samaa harmaata massaa
Istuen ja miettien
Samoja asioita

Muuttuuku heidän elämänsä koskaan
Tekevätkö he muuta kuin samaa
Uskallavatko jäädä matkasta
Vai ovatko kyydissä pitkän matkan

Tavalliseen piiloutuvat
Oman teidensä kulkijat
Eivät halua erottua
Rohkeimmat silti

Bussista kesken matkan nousevat

Lintu vai häkki

Taas synkkänä sunnuntaina
Mies koneella istuu
Toivoo äänen olohuoneesta kuuluvan
Viereensä toivottavan

Samalla haluaisi juhlimaan lähteä
Mennä ja ottaa vain
Ei rajoja tai rajoituksia
Vain silkkaa nautintoa

Miettii kumpi on parempi
Toisen kanssa kaikki jakaa
Vaiko yksin villinä ja vapaana
Lintu vai häkki

Sekaisin miettii asiaa
Joka päivä
Ei tiedä mitä haluaa
Vaiko haluaako mitään

Lintuna vielä lentää

Mietteiden päivä

Heijastuksen näkee peilistä
Väsynyt mies käärimässä kuolemaa
Päivä jo yli puolen kulkenut
Mies vasta sängystä nousee

Outo ilta takana
Mies muistellen naurahtaa
Hyvällä mielellä oven avaa
Kirkas aurinko silmiini paistaa

Kuistilla istuen
Rähjäisenä miettii
Omissa ajatuksissaan
Mikään ei liiku

Itsestään asioita paljasti
Kuunnellen samalla toista
Toisistaan oppivat
Enemmän ja vähemmän

Elämäntapaansa miettii mies
Ei hän sitä halua muuttaa
Tietää että muututtava
Tiettynä päivänä

Se päivä ei koita vielä

Myrskytuuli

Tuuli miehen ihoa vasten puhaltaa
Kuin liekit nuolee taloa
Nämä viimat kylmiä
Ei miestä lämmitä

Savukkeensa sytyttää
Askin viimeisen
Elantoansa menossa tekemään
Hupun laittaa päähän

Pilvet taivaalla kasaantuvat
Tummanpuhuvia uhkaavia
Ei luonto miehelle hymyile
Eikä mies luonolle

Ajatukset harhailen töihin ajaa
Samaa katua monet kerrat ajanut
Ei siinä koskaan mitään tapahdu
Mitä nyt joskus auto ojassa

Pienet sadepisarat
Lasiin piiskautuvat
Kuin jokin ne siihen ruoskisi
Rangaistuksena teoista

Tuomitseeko jokin minut
Joskus myöhemmin
Saanko teoistani kärsiä
Joudunko niitä katumaan

Monet kysymykset päässä
Vastausta ei niihin hän saa
Ei hän välitä teoistaan
Ei niitä tekemättömiksi saa

Vastaukset odottovat tuonempana

Kovaksi keitetty onni

Virheitä tekevä
Kantapään kautta oppiva
Kompuroi eteenpäin
Nauttien tapahtumista

Onnellinen on mies
Vaikka ei paljoa omista
Hänellä on silti enemmän
Kuin useimmilla muilla

Ei välitä maallisesta
Raha tehty meneväksi
Miettii vain nykyhetkeä
Tuleva eletään huomenna

Rikkaampi mielestään
Kuin lottovoittaja
Ystävien takia
Tuntee itsensä rikkaaksi

Hänelle sattuu
Tapahtuu kummia
Niille nauraa räkäisesti
Onnellisesti hymyilee

Usein herää kysymys
Miten näin tapahtui
Miksi näin kävi
Nauraen muistelee ystävien kanssa

Ei halua tämän ajan loppua

Pilvet

Harmaalla asfaltilla
Autolla ajavat
Kovalla kuorella
Ankealla pinnalla

Hiljaa autossa ovat
Potevat olojaan
Vitsin parin heittevät
Mieltä kirkastamaan

Katsoo mies pilviä
Lasiensa takaa
Tummana ne näkee
Näkee myös paljon enemmän

Naamoja pilvissä
Nähnyt on hän aina
Niistä muille ei ole sanonut
Eivät muut niitä näe

Näkee vihaisia ilmeitä
Taisteluja hirveitä
Helvetin ja taivaan välillä
Hiljaa niitä katsoo

Puolta ei hän valitse