Musta

Mustat farkut miehellä
Musta auto myös
Mustat pilvet pimeällä taivaalla
Mustat ovat myös miehen hiukset

Väriin pimeään
Hän on rakastunut
Tyylikäs ja ajaton
Kuin kahdeksikko kyljellään

Kuolemaan viittaava
Surullinen ja puhutteleva
Miehen mieli välillä musta
Usein kumminkin kirkas

Itseään silmiin peilistä katsoo
Näkee mustaa sisimmässään
Näkee muuta paljon enemmän
Näkee itsensä aitona

Miettii päivittäin
Onko hän sisimmiltään musta
Vaiko punainen
Ei hän osaa päättää

Tummmat varjot silmien alla
Puhuttelevat häntä
Yö on hänen päivänsä
Päivä hänen yönsä

Kantaa mustaa mukanaan
Vaikka onnellisena kulkee
Kantaa itsessään surua
Iloa enemmän

Käsi kädessä molempien kanssa kulkien

Itseluottamus

Mies itseään peilistä katsoo
Tuntee komea olevansa
Luotto itseensä paranee
Ei minua voi pysäyttää

Todisteet siitä yössä saa
Vaikka ei onnistunut
Ei hän masennu
Hän vain vahvistuu

Turha jäädä mennyttä miettimää
Päivä se on huomennakin
Kauniimpi ja valoisampi
Kuin pimeä eilinen

Huurteiset muistot illasta
Ystävien kanssa taas juhlittu
Pian uudestaan
Ei mies malta odottaa

Eteenpäin kävelee




Tämän kesän biisi ehdottomasti tämä, toimii aina.
Daft Punk - Get lucky

Välimatka

Yksin taas talossaan
Yö myöhällä valveilla istuu
Ei tajua itsekkään miksi valvoo
Valvoo silti vain

Tasaista ääntä kuulokkeista
Mielen virkistää ja rauhoittaa
Kädet arpiset ja kuluneet
Näppäimiä painelee

Ajatukset harhaillen
Miettii turhuuksia
Ei mihinkään keskity
Vain harhailee

Kauan sitten olisi pitänyt jo nukahtaa
Ei silti itseään totellut
Toivoisi jotain tapahtuvan
Jotain rutiinia rikkovan

Haluaisi unohtaa seuraukset
Välimatkat rikkoa
Tehdä asioita ilman vastuuta
Lähteä vain ja joskus tulla takaisin

Ei hänelle sitä sallita
Hänet pois maailmasta pidetään
Tietyllä alueella
Rajoitettuja kulkuja

Kelloa katsahtaa
Se on taas kolme
Tupakka suussa
Jo kauan istunut

Posti vielä pitää hakea

Pimeä tie

Valoisesta huoneesta
Oven avaa pimeään
Katsoo ulos
Katuvalot himmeinä loistaa

Tupakan yrittää sytyttää
Tuuli tulen sammuttaa
Yrittää aikansa
Käy tulen vaihtamassa

Tuntee katseita selässään
Kääntyy katsomaan
Ei ketään näe
Jatkaa matkaansa tien päähän

Polttaa aikansa
Taloaan katsoen
Tuntee katseita
Ketään ei näe

Palaa kohti kotiaan
Tunne voimistuu
Kiirehtii askelissaan
Mielensä ahdistuessaan

Avaimen lukkoon laittaa
Nopeasti valoon palaa
Silti tuntee katseita
Vaikka ketään ei näe

Kuin joku hänen sieluunsa katsoisi

Oodi Krapulalle

Mies kotoaan herää
Ketään talossa
Kaikki jo illala lähtenyt
Omasta saastasta herää

Kiroten itsensä
Viina päätä pakottaa
Siivoaa nopeaa
Takaisin nukkumaan

Herää päivällä väsyneenä
Aurinko silmiin paistaa
Väsyneenä jotain pukee
Tupakan käärii valmiiksi

Oven avaa kuin portin
Silmät sirissä katsoo ulos
Tuntee lämmön ja henpeän tuulen
Äänet kovilta korvissa kuuluu

Kyllästynyt on mies sanomaan
En ota enää
Tähän loppuu
En juo enää

Kaikki turhia valheita itselleen
Ei häntä hävetä
Ei hän murehdi
Hän elää hetkessä

Miettii jo seuraavaa kertaa

Raukea mieli

Tuoreen ilman kostean haistaa
Multa kuohkea maasta paistaa
Sadetta pientä taivaalta tulee
Elämän pisaroita

Päivän ensimmäisen sytyttää
Savua imien
Mieli raukenee
Ajatukset sumeina nauttii

Euforiassa katsoo maisemaa
Tuttua johon ei kyllästy
Ei siinä mikään koskaan tule muuttumaan
Jokin siinä kiehtoo

Sisälle taas menee
Uutta jo käärii
Rutiini mekaaninen
Alkaa aina uudestaan

Loppuen aikanaan

Rahiseva sora

Kadulle mies kävelee
Viimeistä polttaen
Sora rahisee alla
Tuntee sen karheuden

Huomaa toisen yksinäisen
Katseet eivät kohtaa
Jatkaa hän matkaansa eteenpäin
Ei suo miehelle silmäystäkään

Mysteereitä toisillensa
Eivät sano sanaakaan
Tässä maasssa
Muille ei puhuta

Itsenäisesti eletään
Apua ei pyydetä
Tuntematonta ei tervehditä
Ei edes kahville pyydetä

Tumpin maahan heittää
Kotia kohti kääntää pään
Valot ikkunoista paistaa
Tietäen kumminkin

Lämpöä siellä ei ole

Turha materia

Maisemaa tuttua katsoo
Katsoo sen muuttuvan
Lumien katoavan
Ruohon paistavan

Tupakkaa paljaltaan polttaa
Kärvistellen eläen
Katsoo ystäväänsä
Häntä arvostaen

Ei miehellä ole rahaa
Silti kaiken jakaa
Tuntee olevansa rikkaampi
Kuin kukaan muu

Miettien huomista
Mitä voi tehdä
Mitä voi syödä
Miten pärjää huomenna

Kahvi hetkeä ehdottaa huomiselle
Sanoo että passaa
Iloisena jo sitä mies odottaa
Huomenna jo parempaa

Ystävä lähtee
Mies takaisin sisälle menee
Sanovat vielä nopeasti sanasen
Naurahtaen lähtevät

Tunnettaan ei voi edes kirjoittaa

Kone

Ihminen on kuin kone
Luotu tekemään mitä tekee
Mekaanisesti elää päivästä päivään
Samoja asioita tehden

Rutiinit kuin ohjelmia
Niitä emme muokkaa
Vaikka haluaisimme
Rutiineja noudatamme

Miehen rutiinit eivät muutu
Käärii tupakkaa
Rytmissä musiikin
Se on jo valmis

Se on kuin viirus
Käyttää häntä pihalla aina kun tahtoo
Siitä ei eroon pääse
Eikä hän eroon haluakkaan

Musiikki alusta alkaa
Tahdittaa miehen toiminnot
Ajatukset ja mietteet
Sen tahdissa toimii

Samaa kappaletta
Hetkestä hetkeen
Rytmin muistaa
Sitä mielessään samalla toistaa

Milloin sammumme
Lopullisesti loppuun käymme
Sitä hän pohtinut on
Monta päivää

Paljon kysymyksiä
Ei vastauksia
Tuntematonta edessä
Tuttua takana

Hän haluaa tietää
Mitä tulee
Vastausta ei koskaan siihen tule saamaan
Vain tietäen

Tuntematon vain itse koetaan

Masentava maisema

Kylmä tuuli ja viima
Harmaa taivas
Sulanutta lunta
Mutainen piha

Mies viimeistä tupakkaa sytyttää
Ahnaasti sitä imien
Rappiolla koko jätkä
Mieltänsä myöten

Maisema synkkä on
Ei siinä ole mitään kaunista
Masentavan törkyinen
Kuin miehen mieli

Miettii huomista
Olisiko maisema kauniimpi
Olisiko päivä kirkkaampi
Olisiko kaikki paremmin

Huolettomana eläen
Päivästä päivään
Nykyhetkessä
Ei eilisessä

Huomenna on kirkkaampaa

Rytmit

Rytmi
Tarttuvat matalat äänet
Korkeat kilahdukset
Mieltä rauhoittavat

Suonissa sykkii
Eloa tuoden
Tahdin määräten
Miten elämme

Nopeaa
Hidasta
Tasaista
Sekavaa

Se vaihtelee
Päivästä päivään
Yöstä aamuun
Aina alusta alkaen

Emme sitä voi määrätä
Se meitä määrää
Sen mukaan elämme
Miten siihen sovimme

Kunnes rytmi loppuu

Polte huulilla

Sumuisia varjoja
Savua suussa
Lisää varjoja puhaltaa
Omasta sielustaan vapaaksi

Ei niitä halua takaisin
Käskee ne pois
Kiertävät ympärillä
Varjojen tornaadona

Tupakka nopeaa palaa
Polttaa huulta
Kuin polttomerkki
Päivämääriä vähentää

Yö ei häntä väsytä
Siihen tottunut
Pimeyteen sitoutunut
Siinä eläen

Taistellen vapaaksi

Yksinäinen vastuu

Likaista pyykkiä
Likaisia kuppeja
Vuoriksi kertyneitä
Muistutteita vastuusta

Mies ne myöhempään siirtää
Tarvitsee muuta ajateltavaa
Kuin pelkkää vastuuta
Yksin sitä ei halua kantaa

Kaksin elämä helpompaa ois
Yksin silti joutuu elämän jakamaan
Hälle sanotaan
On hyvä olla yksin

Hän ei halua olla yksin
Opetella silti pitäisi
Tyhjältä tuntuu
Täyte uupuu

Vielä jonakin päivänä

Aamu

Ovelta vaativa koputus kuuluu
Mies herää kysymysmerkkinä
Kuka siellä tähän aikaan
Miksi minua kysyy

Tuttu naama paljastuu
Kuulumisia kyselee ja nuhtelee
Väsyneenä ei paljon puhele
Ei sitä aina tarvitse

Kompuroi suihkuun
Eilisen raatelemana
Ihmeellinen musiikki kuuluu
Siinä ei ole mitään järkeä

Sekavana yrittää ajatella
Ajatukset rauhoittaa
Tietäen ettei rauhoitu
Ei vielä

Sitten joskus