Myöhään taas päivällä
Kehoni sängystä ylös pakotan
Oloni väsynyt ja uupunut
Kuin minut olisi kuiviin imetty
Mieleeni rauhattomaan
Yritän selvyyttä saada
Pullon pohjalta
Savulla kitkerällä
Käteni tärisevät
Polveni raskaalta raudalta tuntuvat
Mieleni taakka ei kevene
Vaikka kuinka sitä yritän helpottaa
Jään silti vain yksin tärisemään
Kylmään syksyyn koleaan
Katsomaan taivasta harmaata
Väritöntä tunteentonta
Tunteentonta niin kuin minäkin olen
