Muste

Neula ihooni
Kuvaa piirtää
Ikuista asiaa
Mitä pois ei voi siirtää

Muistot lapsuuden
Iloisen ja viattoman
Merkkinä kädessäni
Kannan asti hautaan

Kuvani hymyilee
Mielipuolista hymyään
Hahmona jota ei ole olemassa
Tuoden mieleeni iloa ja valoa

Peilistä sitä katson
Mustetta värikästä
Kuolevan tunteen nostaessa
Hymyn huulilleni

Olen jälleen iloinen

Pyörre

Ajatukseni virta
Pyörii paikallaan
Synkissä vesissä
Ilman valoa

Sen keskellä
Koitan pääni pitää pinnalla
Virran viedessä
Kohti syvää pohjaa

Tuntuu ettei voimani riitä
Vaikka yritän pyörteestä irtautua
Se vetää minut takaisin
Uudelleen ja uudelleen

Aamuisin napin suuhuni heitän
Sen pitäisi minua helpottaa
Jaksaa kantaa päivään parempaan
Pois pyörteestä raskaasta

Mietin olisko helpompi vain
Antaa periksi ja hukkua
Pääni pinnan alle painaa
Silmät suljettuina huokaista

Pyörteen minut mukana viedessään

Kipuni

Toivon itselleni pahaa
Syystä jota en tiedä
Jos jotain sattuisi
Se voisi kipuni lopettaa

Onko se itsekästä
Kun toivon itseeni sattuvan
Niin ettei minua ole
Kuin maan alla arkussa

Silti ilmaa hengitän
En pois käteni kautta lähde
Muiden vuoksi
Lupausteni takia

Tuskani silloin vain siirtyisi
Eikä koskaan kuolisi
Perintö jota en halua jättää
Muistoa josta minut muistetaan

Kipuni on vain yksin minun