Tärinä

Myöhään taas päivällä
Kehoni sängystä ylös pakotan
Oloni väsynyt ja uupunut
Kuin minut olisi kuiviin imetty

Mieleeni rauhattomaan
Yritän selvyyttä saada
Pullon pohjalta
Savulla kitkerällä

Käteni tärisevät
Polveni raskaalta raudalta tuntuvat
Mieleni taakka ei kevene
Vaikka kuinka sitä yritän helpottaa

Jään silti vain yksin tärisemään
Kylmään syksyyn koleaan
Katsomaan taivasta harmaata
Väritöntä tunteentonta

Tunteentonta niin kuin minäkin olen

Muste

Neula ihooni
Kuvaa piirtää
Ikuista asiaa
Mitä pois ei voi siirtää

Muistot lapsuuden
Iloisen ja viattoman
Merkkinä kädessäni
Kannan asti hautaan

Kuvani hymyilee
Mielipuolista hymyään
Hahmona jota ei ole olemassa
Tuoden mieleeni iloa ja valoa

Peilistä sitä katson
Mustetta värikästä
Kuolevan tunteen nostaessa
Hymyn huulilleni

Olen jälleen iloinen

Pyörre

Ajatukseni virta
Pyörii paikallaan
Synkissä vesissä
Ilman valoa

Sen keskellä
Koitan pääni pitää pinnalla
Virran viedessä
Kohti syvää pohjaa

Tuntuu ettei voimani riitä
Vaikka yritän pyörteestä irtautua
Se vetää minut takaisin
Uudelleen ja uudelleen

Aamuisin napin suuhuni heitän
Sen pitäisi minua helpottaa
Jaksaa kantaa päivään parempaan
Pois pyörteestä raskaasta

Mietin olisko helpompi vain
Antaa periksi ja hukkua
Pääni pinnan alle painaa
Silmät suljettuina huokaista

Pyörteen minut mukana viedessään

Kipuni

Toivon itselleni pahaa
Syystä jota en tiedä
Jos jotain sattuisi
Se voisi kipuni lopettaa

Onko se itsekästä
Kun toivon itseeni sattuvan
Niin ettei minua ole
Kuin maan alla arkussa

Silti ilmaa hengitän
En pois käteni kautta lähde
Muiden vuoksi
Lupausteni takia

Tuskani silloin vain siirtyisi
Eikä koskaan kuolisi
Perintö jota en halua jättää
Muistoa josta minut muistetaan

Kipuni on vain yksin minun

Tyhjä katse

Katsoessani peiliin
Silmiini harmaisiin
Joista valokaan ei loista
Takaisin tervehtimään

Sen huomaan uudelleen
Joka on tapahtanut aiemmin
Ilo on miehessä kuollut
Ahdistus valtaa mieleni

Päivästä toiseen kävelen
Päämäärää vailla
Vain kävelen eteenpäin
Suuntaan väärään

Tunnen vain savun jälleen
Keuhkojeni täyttävän
Kävelessäni pois muista
Omaan yksinäisyyteni

Tyhjä katse peilistä silmiini katsoo

Mieleni

Mieleni tukkoinen
Ahdistuksen alla
Masentavasti painaa
Päätäni alemmas

En otetta saa
Sormeni eivät kestä
Mieleni kalliosta
Joka murtuu ja sortuu

Katson vain alhaalta
Kuinka kivet päälleni tippuvat
Musertavat ja maahan tunkevat
Josta ylös en pääse

Kuka minut ylös nostaa
Saanko auttavan käden
Tai edes köyden
Johon turvautua

Vai kiedonko senkin kaulaani