Blogin hiljasuudesta

Morjesta.

En tiedä oletteko ihmetelleet vai ette, miksi ei ole runoja tullut. Tähän on hyvin yksinkertainen vastaus: ei ole ollut inspiraatiota kirjoittaa. Ei ole tullut tunnetta "Nyt tulee tekstiä" tai flow tila ei ole iskenyt päälle. Ei se paska pakottamalla tule niinhän sitä sanotaan.

Kumminkin, ajattelin kirjoittaa tälläisen selvityksen, koska hyvä ystäväni kysäisi asiasta kun ei ole runoja kuulunut. Kuten saatatte huomata blogin historiasta runojen määrän, niitä tuli alussa paljon ja tahti on pudonnut sitä mukaa. Aluksi kirjoittelin aikalailla mitä sylki suuhun tuo tyylillä ja nyt sitten hion niitä paremmin ja keskityn enemmän.

Kun aloin kirjoittamaan runoja kirjoitin niitä sen takia, koska olin masentenut/ahdistunut. Oli pakko purkaa tunteet sanoiksi. Nyt tässä viimeisen parin kuukauden aikana on tapahtunut asioita, joiden takia olen ollut erittäin onnellinen.

Jatkossa runoja tulee sitä mukaan kun on tullakseen. En tiedä muuttuvatko ne positiivisiksi vai pysyvätkö apaattisina tai synkempinä. Puran vain ajatuksiani tähän blogiin ja se helpottaa oloa. En tiedä tykkäättekö niistä vai ette mutta eniveis, lukekaa pois ja palautetta saa antaa niin paljon kuin haluaa. Voi haukkua pystyykin jos siltä tuntuu.

Terveisin Herrasmiessikailija.

Kylmät kädet

Hiutaleita taivaalta
Hiljaa leijailee
Rauhassa tasaisesti
Maahan kuolemaan sulamaan

Isoon kuuseen katse jähmettyy
Vihreään ja tuuheaan
Miettien niitä näitä
Tupakkaa hiljaa imien

Kädet ilmassa kylmenee
Taskuun pistäen
Ei tunne lämpöä hohkavaa
Ei toisen kosketusta kaipaavaa

Mielessä pyörii kaipuun pyöre
Muistot rakkaat silmissä vilisten
Joutuu odottamaan vaan
Ajan kulua pitkää

Kylmät kädet taskussaan