Tunteiden kuohua

Sisälläni tunteita
Useita tuhansia
Oikeita vaiko vääriä
En tiedä itsekkään

Kysymys silti mielessäni kaikuu
Riitänkö minä
Olenko tarpeeksi
Edes itselleni

Löysinkö itseni uudelleen
Vai hukkasinko itseni
Loputtomaan tuskaan
Tunteiden pyörteeseen

Rinnassani pisto tuntuu
Oikealta ja kivuliaalta
Päässäni taas kysymys kuuluu
Olenko tarpeeksi

Hukun jokeen keskelle tunteiden kuohua

Muutos

Tuulet kuiskaten
Ohitseni kulkevat
Pyytäen mukaansa
Seuraamaan perässä

Kaiken tutun taakse jättämään
Uuteen maisemaan
Kaupunkiin outoon
Vastuun ottamaan

Mukaan lähden
Mieleni toivoa täynnä
Paremmista ajoista
Elämästä uudesta

Muutoksesta valtavasta

Painoa harteilla

Paikallani raskaalla
Tunnen paineen painavan
Minua alas
Mieleni painajaiseen

En pysty kestämään
Painoa harteillani
Kasvavaa tunnetta
Tuskasta menneisyyden

Saanko taakkani jakaa
Onko minulle auttajaa
Keventämään kuormaani
Jättämään sen taakseni

Vai jäänkö yksin taakkani kanssa

Tärinä

Myöhään taas päivällä
Kehoni sängystä ylös pakotan
Oloni väsynyt ja uupunut
Kuin minut olisi kuiviin imetty

Mieleeni rauhattomaan
Yritän selvyyttä saada
Pullon pohjalta
Savulla kitkerällä

Käteni tärisevät
Polveni raskaalta raudalta tuntuvat
Mieleni taakka ei kevene
Vaikka kuinka sitä yritän helpottaa

Jään silti vain yksin tärisemään
Kylmään syksyyn koleaan
Katsomaan taivasta harmaata
Väritöntä tunteentonta

Tunteentonta niin kuin minäkin olen

Muste

Neula ihooni
Kuvaa piirtää
Ikuista asiaa
Mitä pois ei voi siirtää

Muistot lapsuuden
Iloisen ja viattoman
Merkkinä kädessäni
Kannan asti hautaan

Kuvani hymyilee
Mielipuolista hymyään
Hahmona jota ei ole olemassa
Tuoden mieleeni iloa ja valoa

Peilistä sitä katson
Mustetta värikästä
Kuolevan tunteen nostaessa
Hymyn huulilleni

Olen jälleen iloinen

Pyörre

Ajatukseni virta
Pyörii paikallaan
Synkissä vesissä
Ilman valoa

Sen keskellä
Koitan pääni pitää pinnalla
Virran viedessä
Kohti syvää pohjaa

Tuntuu ettei voimani riitä
Vaikka yritän pyörteestä irtautua
Se vetää minut takaisin
Uudelleen ja uudelleen

Aamuisin napin suuhuni heitän
Sen pitäisi minua helpottaa
Jaksaa kantaa päivään parempaan
Pois pyörteestä raskaasta

Mietin olisko helpompi vain
Antaa periksi ja hukkua
Pääni pinnan alle painaa
Silmät suljettuina huokaista

Pyörteen minut mukana viedessään

Kipuni

Toivon itselleni pahaa
Syystä jota en tiedä
Jos jotain sattuisi
Se voisi kipuni lopettaa

Onko se itsekästä
Kun toivon itseeni sattuvan
Niin ettei minua ole
Kuin maan alla arkussa

Silti ilmaa hengitän
En pois käteni kautta lähde
Muiden vuoksi
Lupausteni takia

Tuskani silloin vain siirtyisi
Eikä koskaan kuolisi
Perintö jota en halua jättää
Muistoa josta minut muistetaan

Kipuni on vain yksin minun